Sain tänään kuulla tulokset - syksyllä minua odottaa opiskelupaikka Helsingin yliopistolla. Tämä on hyvä uutinen ... varsinkin siihen nähden, että käytin vain 15 tuntia valmistautumiseen.

Jos sinua kiinnostaa tehokas oppiminen käytännössä, katso koko tarina täältä.

Kuulostaako tämä tutulta: Olet lähdössä kotoa ulos kun huomaat, että et löydä avaimiasi. Jostain syystä sinulla ei ole mitään muistikuvaa, mihin ne mahdollisesti jätit saapuessasi edellisen kerran. Eikä mitään muuta keinoa, kuin penkoa tavaroita raivoisasti toivoen onnettomana, että hyvä tuuri toisi avaimen käsille.

Monille ihmisille muisti on arka asia.Toisinaan tuntuu, että toiset ihmiset muistavat paremmin - nimiä, syntymäpäiviä, kauppalistoja, tentin vastauksia, mitä vain. Sitten on niitä, jotka sanovat "Minulla on huono nimimuisti" tai "Olen vain huonomuistinen".

Jälkimmäiset ajattelevat, että muisti on kyky, joka on vain harvoilla. Lähempänä totuutta kuitenkin on, että muisti on ennenkaikkea taitolaji; sitä voi kehittää ja harjaannuttaa hyvin monin tavoin.

Viime aikoina olen itse käynyt läpi saksalaisen muistivalmentaja Vera F. Birkenbihlin kurssia muistin kehittämiseen. Aihe tuli ajankohtaiseksi, kun palasin jälleen opiskelemaan yliopistolle ja halusin muistaa olennaiset asiat paremmin tenttiä varten.

Soveltamalla Veran oppeja päätin koostaa kolme periaatetta, jotka auttavat muistamaan paremmin mitä vain - oli sitten kyse puuttuvista avaimista tai että haluaa palauttaa mieleen lukemansa kirjan sisällön. Kyseessä on tavallaan tällainen "puuttuvan avaimen tekniikka" eli 3 periaatetta, joiden avulla muistat mitä haluat (varsinkin sellaista, mitä olet unohtanut!):

1. Rauhoita mielesi. Helpoin tapa palauttaa jotain mieleen on jättää asia sikseen vähäksi aikaa. Ajattele jotain muuta. Mieli toimii parhaiten levollisessa tilassa. Siksi usein, kun asian jättää sikseen, se palautuu kuin itsestään jonkin ajan kuluttua. 
2. Tutki muistiverkkoasi luovasti. Jos esimerkiksi avaimet ovat kadonneet, etkä muista mihin ne jätit, on paras keskittyä unohduksen sijaan siihen mitä muistat. Ajattele siis asian ympäriltä kaikkea sitä, mitä muistat. Kun ajattelee asian ympäriltä, kaivaa omasta muistiverkostaan esiin seikkoja, jotka voivat palauttaa myös unohtuneen asian mieleen. Muisti toimii mielleyhtymien kautta ja siksi yksi olennainen mielleyhtymä voi palauttaa isonkin muiston mieleen. Kun ajattelee unohtuneen asian ympäriltä, voi jokin seikka laukaista tämän assosiaatioiden ketjun.
3. Paina asiat mieleen paremmin. Jos tuntuu vaikealta muistaa jokin asia, todennäköisesti sen mieleenpainaminen on jäänyt keskeneräiseksi - tai mennyt aivan pieleen. Yksi tärkeimmistä avaimista tehokkaaseen mieleenpainamiseen on keskittyminen. Useimmat ihmiset kadottavat avaimensa kodissaan, koska laskiessaan ne kädestään he ajattelevat jotain muuta - eivät avaimia tai niiden laskupaikkaa. Siksi avainten sijainti menee mielen rekisterin ohi - tai tulee säilötyksi jonnekin sekalaiseen mappiin.

Oletko itse jo harjaantunut näissä taidoissa? Voit saada siihen tuntuman vastaamalla näihin kysymyksiin:

1. Mitä tapoja sinulla on rauhoittaa oma mielesi ja tehdä se levolliseksi?
2. Millä keinoin sinä voit tutkia muistiverkkoasi?
3. Millä menetelmillä sinä painat mieleesi ne asiat, jotka on tärkeää muistaa?

Ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti huono- ja hyvämuistisia. Useimmat ihmiset muistavat huonosti, koska heillä ei ole keinoja painaa asioita mieleen alunperinkään. Eikä niin ikään keinoja palauttaa kaikkea muistamaansa silloin, kuin sitä tarvitsevat. Ennen kaikkea kyse ei ole muusta kuin keinojen puuttuusta.

Ensi kerralla kerron tarkemmin, miten soveltaa PhotoReadingin kanssa näitä muistitekniikoita.

Sitä ennen kannattaa myös tutustua Vera F. Birkenbihlin Memory Optimizer-ohjelmaan.

Joskus tavallisen kirjakaupan tai kirjaston anti ei täytä toiveita, ja silloin kirjametsästyksen kohteeksi valikoituukin antikvariaatti.

Ilmojen lämmetessä voi jo alkaa miettimään, mitä haluaa kesällä lukea. Itse huomaan, että usein itselläni nousee jokin teema: Jonain vuonna luin läpi Harry Potter -kirjasarjan, toisena puolestaan Waltarin romaaneja.

Viime aikoina itse olen viehtynyt vanhoihin kirjoihin. Törmäsin nimittäin isoisäni jäämistöihin ja rohmusin sieltä kirjahyllyyn edesmenneen papin parhaat opukset. Niistä erityisesti on temmannut mukaansa kreikankielinen Uusi testamentti.

Samoin onnistuin löytämään muutamia lähimenneisyydessä eli 1970-1980-luvuilla kirjoitettuja nopean oppimisen kirjoja. Nämä puolestaan ovat tuoneet lisäymmärrystä oppimisen menetelmien kehitykseen.

Vanhojen kirjojen löytäminen on oma taitolajinsa. Kirjakauppoissa teokset kiertävät sen verran nopeasti, että vähänkin vanhempia kirjoja on parempi etsiä kirjastoista, antikvariaateista ja jäämistöistä. Ja koska "kaikki menee nettiin", niin myös antikvariaatit.

Hyvä lähde kirjoille, joiden painokset ovat loppuneet tai muuten vain ovat hieman vanhempia, on amerikkalainen Alibris, jossa olen viettänyt viime aikoina aikaa surffaten. Sieltä löytyy myös monet PhotoReading-kirjassa viitatut nopean oppimisen teokset, joita enää ei tahdo löytä kaupoista. (Muun muassa PhotoReadingin kehittäjän Paul Scheelen toinen pääteos, Natural Brilliance, näytti löytyvän alle 2 € hintainen käytettynä.)

Jokainen PhotoReading-lukija saa varmasti vielä enemmän taidoistaan irti, jos täydentää kirjahyllyynsä myös nopean oppimisen, pikalukemisen, moniälytutkimuksen ja muiden vastaavien aihepiirien klassikoilla.

Innostuksella,
Sakari

EDIT: Huomasin äsken, että Alibriksella on käynnissä kesäkampanja 15.6.2009 asti. Koodilla BEACHREAD on tarjolla $2 alennus yli $20 ostoista. Jos tilaat sieltä, kannattaa käyttää tuo tarjous hyödyksi.

...
Sakari Turunen on PhotoReadingin ja nopeutetun oppimisen valmentaja, joka kirjoittaa blogissaan erilaisista keinoista ja työkaluista, jotka auttavat omaksumaan uutta tietoa nopeasti. Kuule vinkit ensimmäisenä - tilaa blogin viestit sähköpostiin.

Tehokkaan ja turhanpäiväisen lukemisen ero on usein miten siinä, onko tehnyt itselleen selväksi miksi haluaa lukea valitsemansa tekstin. Tehokkaassa lukemisessa huomio on keskittynyt täysin tekstiin, se tuntuu imevän täysin mukaansa. Turhanpäiväisessä lukemisessa taas huomio seikkailee sinne tänne.

5XM = Viisi kertaa miksi

Tänään vuorossa on yksinkertainen lähestymistapa, jonka avulla lukemisesta tulee tehokasta.

Tämä lähestysmistapa on hyvin yksinkertainen ja sen soveltamiseen ei mene kuin enintään 1-2 minuuttia. Kuten nimi jo kertoo, kysyt itseltäsi viisi kertaa kysymyksen "miksi".

Tyypillisesti ensin mieleen juolahtavat vastaukset ovat pinnallisia. Jokainen "miksi" pyrkii porautumaan hieman syvemmälle. Siksi lopulta päädyt vastaukseen, joka todelta innostaa lukemaan.

Esimerkiksi näin:

1. Miksi haluat lukea PhotoReading-kirjan? Jotta oppisin paremmin itse tekniikan
2. Miksi? Jotta saisin luettua kaikki ne kirjat, joita minun on pakko lukea
3. Miksi? Jotta saisin työni tehtyä puolessa siitä ajasta, jota normaalisti käytän
4. Miksi? Jotta voisin viettää enemmän aikaa perheeni kanssa
5. Miksi? Jotta ylipäätään saisin nähdä lasteni kasvavan

Nämä vastaukset juolahtivat nyt itselleni mieleen. Jokaisella on omat mielleyhtymänsä. Olennaista on löytää omansa.

Tietysti tästä voi jatkaa vielä syvemmälle lisäämällä muutama "miksi" lisää listaan. Lopeta siinä vaiheessa, kun olet tyytyväinen vastauksiin.

Miten soveltaa tätä käytäntöön?

Suositukseni on tämä: Jos sinulla on puoli tuntia aikaa, tee tämä harjoitus 3-5 kirjalle. Kirjoita vastauksesi paperille (tai tekstinkäsittelyohjelmaan). Lopuksi käytä 5-10 minuuttia siihen, että tutkit vastauksia. Millaisia vastauksia sinulla tuli viimeiseen kysymyksiin eri kirjojen suhteen? Minkä kirjan lukemisesta olet nyt selkeästi enemmän innostunut? Entä mikä kirja ei vieläkään sytytä? Pyri tunnistamaan niitä asioita, jotka saavat sinut syttymään.
Jos sinulla on vain 5 minuuttia aikaa, tee tämä yhdelle kirjalle saman tien. Palaa myöhemmin tekemään loput.

Paras on, että käytät näitä taitoja heti. Vaikka aikaa olisi käytössä vain hetki, juuri soveltamalla ajatuksia ne voi saada omikseen. Palkintona on, että oppii asettamaan tehokkaita tavoitteita kirjalle kuin kirjalle.

Lue myös PRKV4: Mitä jokaisen tulisi tietää päämäärän asettamisesta lukemiseen.

...
Sakari Turunen on PhotoReadingin ja nopeutetun oppimisen valmentaja, joka kirjoittaa blogissaan erilaisista keinoista ja työkaluista, jotka auttavat omaksumaan uutta tietoa nopeasti. Kuule vinkit ensimmäisenä - tilaa blogin viestit sähköpostiin.

Tässä kolmen artikkelin ja videon sarjassa näytän miten omaksuin Mike Filsaimen e-kirjan "Butterfly Marketing Manuscript" PhotoReadingin avulla ja sovelsin saamiani vinkkejä käytäntöön. Voit ladata e-kirjan ilmaiseksi ja tutustua kirjaan myös itse.

Monia askarruttaa, miltä PhotoReading näyttää käytännössä? Miten siis PhotoReadingin viisi askelta soveltuvat erilaisiin teksteihin?

Toinen kysymys ihmisten huulilla on, soveltuuko se tavallisten kirjojen lisäksi myös sähköisiin aineistoihin? Miten PhotoReadingia voi parhaiten soveltaa e-kirjojen, sähköpostin ja nettisivujen kanssa.

Tässä kolmen artikkelin ja videon sarjassa näytän kädestä pitäen, miten itse sovellan PhotoReading-tekniikkaa omassa arjessani. Esimerkkinä näissä on Mike Filsaimen e-kirja "Butterfly Marketing Manuscript".

Alla ensimmäinen video tästä sarjasta:


Voit seurata helpoimmin, jos lataat e-kirjan itsellesi ja pidät sen käsillä katsoessani nämä videot. (Normaalisti kirja maksaa $97, mutta tällä hetkellä Mike antaa sen ilmaiseksi osana myyntikampanjaansa.)

Voit ladata Miken englanninkielisen e-kirjan "Butterfly Marketing Manuscript" täältä.

Ennen lataamista sinua pyydetään syöttämään sähköpostiosoitteesi, johon sitten kirja lähetetään. (On myös hyvä varmistaa, ettei roskapostisuodatin torju viestiä automaattisesti.)

Vinkki: Miken "amerikkalaistyyppisestä" lähestymistavasta huolimatta on hyvä seurata, millä tavalla hän asiansa esittää. Monet yksityiskohdat nimittäin avautuvat e-kirjan perusteella.

Seuraavassa artikkelissa näytän yksityiskohtaisesti, miten käytin PhotoReadingia kirjan omaksumiseen ja miten sovelsin oppimaani käytäntöön.

(Se ainakin itselleni on olennaisinta - omaksua asiat nopeasti ja soveltaa niitä sitten itse.)

Miten sinä voit osallistua?

Tarkoitukseni on tehdä tästä artikkelisarjasta vuorovaikutuksellinen. Mitä kysymyksiä sinulla on PhotoReadingin käytöstä, e-kirjoista ja muista vastaavista aiheista?

Jätä kommenttisi ja kysymyksesi alle tai lähetä minulle sähköpostia, niin voin huomioida toiveet seuraavilla videoilla.

Nähdään ensi numerossa,
Innostuksella,
Sakari

PS. "Vaatekaappiale" loppuu tänään (pe 20.3.2009). Vielä tänään voit hyötyä 50 % alennuksesta.

Lue lisää: http://innostatus.fi/vaatekaappiale.

...
Sakari Turunen on PhotoReadingin ja nopeutetun oppimisen valmentaja, joka kirjoittaa blogissaan erilaisista keinoista ja työkaluista, jotka auttavat omaksumaan uutta tietoa nopeasti. Kuule vinkit ensimmäisenä - tilaa blogin viestit sähköpostiin.

Viimeisen kolmen päivän ajan olen tyhjentänyt vaatekaappiani isolla kädellä.
Kävi nimittäin sillä tavalla ikävästi, että se pääsi täyttymään PhotoReading-kirjoista.

Koska haluan kaapin tyhjäksi, ovat kirjat myynnissä perjantaihin 20.3. asti 50 % alennuksella.

Lue lisää:
http://www.innostatus.fi/vaatekaappiale

Mitä ihmiset yleensä haluavat tietää PhotoReadingista? Sakari Turunen vastaa hänelle tulleisiin kysymyksiin. Artikkelia Sivu sekunnissa - siis mitä? kommentoinut Markku halusi tietää enemmän päämäärän asettamisesta.

[Otsikon "PRKV" on lyhenne sanoista "PhotoReading kysymyksiä ja vastauksia". Tämä on sarjan neljäs kirjoitus. Aiemmat tekstit ovat: 1, 2, 3.]

Markku kirjoitti:

Enpä löytänyt mihin sinulle voi kysymyksiä lähettää, joten pistänpä tänne kommenttina:

Olen nyt lukenut PhotoReading kirjan, mutten aivan täysin ymmärrä päämäärän asettamista. Eli jos luen vaikkapa kirjan puutarhan hoidosta, ja haluan tietää enemmän rikkaruohojen kitkemisestä, niin asetan päämäärekseni "haluan tietää miten rikkaruohoja kitketään".
Mutta enkö saa saman asian selville ihan vain katsomalla sisällysluettelosta, että missä kappaleessa rikkaruohojen kitkemistä käsitellään?

Varsinkin kun PhotoReading kirjassa mainitaan, että päämäärä olisi hyvä asettaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja liian laajoista tavoitteista on haittaa. Eli PhotoReadingista saa sellaisen käsityksen että se on käytännössä vain menetelmä halutun tiedon löytämiseen laajasta informaatiomäärästä. Ja kuten sanottu sama homma hoituu sisällysluetteloa tai hakusanoja käyttämällä.

Olenko ymmärtänyt jotain väärin?

t. Markku

Kiitos, Markku, hyvästä kysymyksestä.

Se että löytää olennaisen laajasta informaatiomäärästä on kieltämättä yksi PhotoReadingin vahvuuksista, mutta ei suinkaan ainut. Useimmat menetelmän oppijat haluavat lisää tehoja juuri tiedon löytämiseen ja toisaalta omaksumiseen. Kumpaankin näistä vaikuttavat monet asiat, joista päämäärän asettaminen on yksi.

Sanon tässä jo alussa, että avoitteen asettaminen on asia, jonka kanssa monet tuntuvat jäävän jumiin. Ehkä syy on siinä, että perinteisesti lukemisessa tämä on jäänyt väliin. Toinen syy saattaa olla, että on tarpeen omalla kohdalla tunnistaa, millaista lukeminen on hyvän päämäärän kanssa ... ja millaista se on, kun päämäärä on täysin hukassa.

Tarina siitä, kuinka luin kirjan hölmösti

Itselleni tämä päämäärän merkitys kirkastui aikanaan seuraavalla tavalla:

Opiskeluaikana olin kerran tulossa junalla Jyväskylästä Helsinkiin. Matkalla luin Colin Rosen kirjaa Accelerated Learning for the 21st Century. Koska kirjan otsikko kiinnosti, en malttanut käyttää aikaa tavoitteen miettimiseen, vaan aloin lukemaan kirjaa alusta alkaen, perinteiseen tyyliin luku kerrallaan. (Vinkki: tässä mennään väärille urille...)

Huomasin siinä tahkotessani eteenpäin, että tunnuin "suorittavan" vain kirjaa sen sijaan, että olisin oikeasti hakenut vastauksia omiin kysymyksiini ... saati edes miettinyt, mistä oikeastaan olin kiinnostunut!

Pitkän ajan jälkeen saavuin lukuun 12, noin kolme neljäsosaa kirjasta luettuani ... vain huomatakseni tämän olevan aihe, josta OIKEASTI olin kiinnostunut: musiikin yhdistäminen oppimiseen.

Muut kirjan luvut eivät oikeastaan olleet minua kiinnostaneet, mutta vanhasta tottumuksesta luin ne myös tunnollisesti. En siis antanut itselleni lupaa mennä minua kiinnostavaan lukuun, vaan kiltisti luin kaiken.

Vielä tänä päivänä muistan tuon luvun 12 opit. Ahmin ne ja painoin mieleeni, koska ne minua kiinnostivat. Muut luvut - ne kiltisti lukemani - ovat unohtuneet ajan myötä harmaaksi massaksi.

Onneksi opin tämän asian kantapään kautta. Sen jälkeen olen aina ollut aloittaessani jotain kirjaa valmis käyttämään hetken miettiäkseni miksi oikeastaan haluan lukea tämän kirjan?

Jokaiselle varmasti käy niin, että toisinaan päämäärän asettaminen menee nappiin - ja toisilla kerroilla ei. Siksi on hyvä harjoitella päämäärän asettamista kirjojen kanssa useamman kerran.

Mutta miksi?

Mutta miksi päämäärän asettaminen on hyödyllistä? Useimmat tietävät tunteen, kun on lukenut jotain tekstiä ... vain huomatakseen ajatuksen harhailleen niin, ettei muista lukemaansa. Vielä useammat huomaavat unohtaneensa asiat, jotka ovat lukeneet viikkoa aikaisemmin (tai edellisenä päivänä!).

Päämäärän asettaminen on helpoin keino tehdä lukemisesta tietoista ja keskittynyttä. Se miten lukeminen itse kulloinkin ohjautuu, riippuu niin tekstistä kuin tavoitteestakin. Tietokirjojen osalta sisällysluettelo on hyvä apuväline, totta kai. Kaikissa tilanteissa se ei kuitenkaan auta.

Samalla kun selkeä tavoite kertoo, mitä kannattaa lukea se myös tekee selväksi, mitä ei kannata lukea. Useimmille tämä jälkimmäinen on paljon tärkeämpi oivallus: että on lupa jättää lukematta ne osat, joista ei ole kiinnostunut.

Miten soveltaa tätä käytäntöön

Jos haluaisit itse olla tietoisempi lukiessa, seuraava harjoitus on hyvä työkalu.

Katso hyllystäsi viisi kirjaa. Voit nopeasti katsoa etu- ja takakantta, mutta usein miten pelkän otsikon katsominen riittää.

Mieti yksi kerrallaan jokaisen kohdalla vastaus kysymykseen miksi haluaisin lukea tämän kirjan? Sano vastauksesi ääneen tai kirjoita paperille.

Kun olet käynyt kaikki kirjat läpi, katso vastauksiasi. Jos arvioit omia tavoitteitasi. missä tavoitteistasi on eniten vetovoimaa ja imua? Mikä tavoitteista oli sellainen, että se sai sinut haluamaan todella lukea tuon kirjan?

Entä mikä tavoite oli niin ylimalkainen, että et sen perusteella edes avaisi kirjaa?

Tiedän tästä olevan apua kaikille, jotka soveltavat sitä käytäntöön. Jos haluat, voit kirjoittaa omista huomioistasi kommentin alle.

Ai niin - vastaten Markun ensimmäiseen kysymykseen - minulle voi laittaa kysymyksiä joko sähköpostilla tai yhteydenottolomakkeella (se on tuolla Yhteystiedot-sivulla). Toki viestit löytävät perille myös blogin kautta, joten ei huolta.

Innostuksella,
Sakari

...
Sakari Turunen iloitsee päästessään keskustelemaan PhotoReadingista ja muista nopean omaksumisen aiheista.
Tilaa blogin artikkelit sähköpostiisi, niin pysyt kärryillä keskustelussa ... ja tarjoa omat ajatuksesti asiasta kirjoittamalla kommenttisi alle. Kiitos!

Kuva: Sebastian Fritzon/Flickr

Jos välillä tuntuu, että kannattaa tehdä miljoonaa asiaa yhtä aikaa ... kannattaa miettiä uudestaan!

Wired-lehden blogissa oli mielenkiintoinen artikkeli Maggie Jacksonista, jonka kirja Distracted: The Erosion of Attention and the Coming Dark Age (vapaa suomennos: Poissa tolaltaan: Huomiokyvyn eroosio ja tuleva pimeä aika) ilmestyi viime vuonna.

Jackson ruotii kiinnostavalla otteella informaatioyhteiskunnan haasteita eri näkökulmista. Hän löytää mielenkiintoisia perusteluita ja näkökulmia tietotyön stressaavuudelle. Yksi Jacksonin parhaista kiteytyksistä oli:

"Meidät ihmiset on ohjelmoitu tulemaan keskeytetyiksi. Jokaiseen uuteen ärsykkeeseen reagoiminen antaa adrenaliinipiikin - kehomme siis palkitsee meidät huomion siirtämisestä johonkin uuteen. Nopeasti muuttuvassa maailmassa on helppo hyppiä tuuliviirinä jokaisen uuden jutun perään. Mutta antautuessa reaktiiviselle elämälle menetämme kykymme tavoitella todellisia päämääriämme."

Yksi tärkeimmistä päämääristä PhotoReading-valmennuksessa on, että osallistujat pääsisivät nimenomaan irti "moniajoajattelusta" eli useiden asioiden tekemisestä kerralla. Kyky keskittyä ja rentoutua tilanteessa kuin tilanteessa oli aikanaan itsellenikin tärkein taito, jonka kurssilta välittömästi omaksuin.

Suosittelen tutustumaan Maggien kirjaan enemmän, vaikuttaa todelat lupaavalta.

Innostuksella,
Sakke

Jos on tarpeen omaksua paljon tekstiä, on PhotoReading järkevin vaihtoehto. Mutta entä jos omaksuttava asia onkin puhetta - kuten esimerkiksi äänikirjoja, podcasteja, luentonauhoituksia tai sitten e-kursseja?

Miten ylikellottaa omaksumisnopeus videoiden ja äänitiedostojen kanssa?

Kuuntelen aika paljon erilaisia äänikirjoja. Usein nauhoitan (luvan kanssa) mielenkiintoisia puheita kuunnellakseni näitä jälkikäteen. Samoin tilaan useita podcasteja ja käyn läpi erilaisia e-oppimisaineistoja, joissa useimmissa on kosolti ääni- ja videotiedostoja omaksuttavaksi.

Törmäsin jokin aika sitten ongelmaan juuri näiden kanssa. Olin harmistunut, siitä että pystyin kyllä omaksumaan tekstit helposti ja nopeasti (no, PhotoReadingin avulla tietysti!), mutta esimerkiksi videoiden ja äänitiedostojen kanssa en voinut käyttää nopean oppimisen keinoja yhtä hyvin hyödyksi. Siksi aloitin tutkimusretken ääni- ja videoaineistojen teho-omaksumiseen.

Vastauksia kysymyksiin löytyi helposti, kun vain pääsi alkuun. Kokeilin useampia vaihtoehtoja, kunnes päädyin nykyisiin. Kerron näistä alla tarkemmin.

Miten päästä alkuun nopean kuuntelun kanssa

Pikakuunteluun tottuu suhteellisen nopeasti. Usein helpointa on aloittaa pienellä nopeutuksella, esimerkiksi kuuntelemalla 1,4-kertaisella nopeudella. 5-10 minuutin päästä voi jatkaa tuplanopeuteen tai pidemmällekin.

Parhaimmillaan minusta kuuntelu on 1,5-2 kertaisella nopeudella. Tällöin voi tehdä samalla muistiinpanoja ja nopeutus ei tee liikaa häiriöitä ääneen. Joissain tapauksissa 3-4 kertainen nopeutus on myös mahdollinen, mutta tällöin materiaalin ehtii vain skannata.

Mitä ohjelmia itse käytän

Itse asiassa lähes kaikki tietokoneiden soittimet tarjoavat mahdollisuuden nopeampaan kuunteluun ... mutta laadussa on kyllä eroja. Yksissä ohjelmissa on vaikea löytää ohjeita, toisissa nopeuttaminen itsessään on vaivalloista ja kolmansien ristinä on "pikkuorava-ilmiö", eli hassulta kuulostava ääni.
QuickTime on hyvä esimerkki ilmaisohjelmasta, jonka nopeutustoiminto on erinomainen. QuickTime nopeuttaa vaivatta useimmat ääni- ja videotiedostot ja siksi käytän sitä useimmissa tapauksissa. Ohjelmassa on nopeudelle portaaton säätö, joten nopeuttaminen ja hidastaminen ovat kumpikin vaivattomia. Maksiminopeutus on kolminkertainen, mutta usein äänenlaatu ei enää silloin ole riittävän hyvä.

Muutamat tiedostoformaatit ovat vielä olleet minulle ongelma. Yksi esimerkki näistä ovat Flash-videotiedostot (FLV), joita QuickTime ei osaa toistaa. Hätäavuksi löytyi VLC media player, joka huolehti näistä - joskin mukaan tuli myös enemmän tai vähemmän huvittava "pikkuoravailmiö" äänen nopeutuessa. Paremman puutteessa käytän vielä VLC:tä, mutta toivon paremman ilmaantuvan vastaan. (QuickTimen kanssa samaa huvitusta tai harmitusta ei ollut.)

Ohjeet QuickTime-nopeutukseen

QuickTime on paras löytämistäni ilmaisohjelmista. Sen nopeutustoiminto toimii sekä videoille että audioille. Lataa QuickTime tästä, se Apple:n ilmainen ohjelma.

Jos siis haluat kuunnella äänikirjasi tai podcastit nopeammin (tai hitaammin), voit tehdä sen säätämällä toistonopeutta. Tässä ohjeet:

• Mac: Valitse haluamasi äänitiedosto iTunesissa ja klikkaa oikealla painikkeella [Ctrl+klikkaa]. Valitse "Näytä Finderissa". Avaa tiedosto QuickTimessa [Ctrl+klikkaa, valitse "Avaa ohjelmassa"]. Quicktimessa paina [Omena-K], jotta saat A/V-valinnat näkyviin. Voit vapaasti siirtää toistonopeuden säätövalintaa sinulle soveltuvalle nopeudelle.
• PC:  iTunesissa oikean hiiren napista luettelo, josta 'näytä resurssienhallinnassa'. Sieltä sitten taas oikean hiiren napista 'avaa sovelluksessa' --> Quicktime Player. Quicktimessa Ctrl-K avaa AV-valinnat ja sieltä pääsee säätämään toistonopeuden.

Itse saan kiittää hyvien ohjelmien löytymisestä muutamaa eri paikkaa. QuickTime-ohjeen lähde oli MacOS Tips. Ohjelmointia osaaville puolestaan löytyi erilaisia koodausohjeita, kun luki iLounge vinkit podcastien nopeuttamisen. Hyvä kirjoitus nopeasta kuuntelusta löytyy myös Steve Pavlinan blogista.

Toivottavasti näistä oli apua.

Ensi kertaan,
Innostuksella,
Sakari

...
Sakari Turunen on PhotoReadingin ja nopeutetun oppimisen valmentaja, joka kirjoittaa blogissaan erilaisista keinoista ja työkaluista, jotka auttavat omaksumaan uutta tietoa nopeasti. Kuule vinkit ensimmäisenä - tilaa blogin viestit sähköpostiin.

Yksi PhotoReading-tekniikan askelista, valokuvalukeminen, herättää monessa ihmetystä. Mitä hyötyä voi olla siitä, että liitää kirjan läpi sivu sekunnissa -nopeudella?

Tätäkö on valokuvalukeminen?

Valokuvalukemisessa liidetään noin sivu sekunnissa -nopeudella kirjan läpi - tai kuten videolla, vieläkin nopeammin.

Jos ei ole opetellut PhotoReading-tekniikkaa, valokuvalukeminen voi tuntua oudolta - jopa järjenvastaiselta. Voiko sivujen pläräämisestä olla jotain hyötyä lukemiseen?

Tätä voi lähestyä monesta näkökulmasta. Yksi on tutustua nopeutetun oppimisen tutkimukseen ja siihen tieteelliseen taustaan, johon PhotoReading linkittyy (ks. PhotoReadingin tausta). Valokuvalukemisen, joka siis on vain yksi menetelmän osista, osalta tausta liittyy ennen kaikkea nopeutetun oppimisen (Accelerated Learning) alaan. 

Tiedän, että kaikki eivät innostu tieteellisestä tekstistä ja saattavat pitää sitä jopa kuivakkaana. Useimpia ihmisiä kiinnostaa enemmän sellainen, minkä he voivat käsittää maalaisjärjellä tai omassa kokemuksessaan.

Toinen lähestymistapa ymmärtää paremmin valokuvalukemista on tutustua niihin tuloksiin, joita PhotoReading-lukijat ovat saaneet. Samalla kuin itse aikanaan olin erityisen kiinnostunut tieteellisestä puolesta, valmentajana minua kiinnostaa ennenkaikkea käyttäjien oma kokemus. Olen vanha teekkari ja siksi minulle on tärkeää, että asiat toimivat käytännössä. Paras mittari hyvälle teorialle ovat ne tulokset, joita sillä saadaan. Ja tärkeää ei ole, millaisia tuloksia minä itse valmentajana saan - vaan millaisia tuloksia saat sinä, joka haluat oppia PhotoReadingin.

Tyypillisesti 2-päiväisen valmennuksen ensimmäisten tuntien aikana osallistujat kommentoivat lukemisen olevan keskittyneempää ja että he ovat hyvin rentoutuneita. Ensimmäisen päivän päätteeksi ihmiset huomaavat pystyvänsä lukemaan haluamansa tekstit ainakin tuplasti aiempaa nopeammin, useimmat arvioivat lukunopeuden kasvaneen 3-10 kertaiseksi. Toisen päivän loppuun mennessä varmuus on kasvanut, mutta jatko onkin sitten oman aktiivisuuden varassa. Kuten mikä tahansa taito, myös PhotoReading vaatii harjoittamista kehittyäkseen.

Kolmas tapa ymmärtää valokuvalukeminen on vertauskuvan avulla. Tästä yllä oleva video on hyvä esimerkki - kunhan tietysti muistaa, että tekstillä ja kuvalla on toki eronsa. Mutta sehän juuri on vertauskuvan tarkoitus: auttaa havainnollistamaan jotakin, mitä se muistuttaa.

Videon "pläräyskirjassa" et näe jokaista sivua erityisen tarkkaan - ainakaan niin että pysähtyisit tutkimaan jokaista yksityiskohtaa ennen kuin jatkat seuraavalle sivulle. Sen sijaan plärääminen antaa tuntuman kokonaisuuteen ja siihen, miten tarina virtaa.

No, jos et ole ennen lukenut PhotoReading-tekniikalla, niin "tuntuma kokonaisuuteen" tai "tarinan virtaaminen" voi kuulostaa oudolta. Samalla se vastaa varsin hyvin PhotoReading-lukijoiden kokemusta. 

Varsinkin pitempään PhotoReadingia käyttäneet tunnistavat selkeästi eron niiden tekstien välillä, joita he ovat valokuvalukeneet ja joita eivät. Kun he ovat myös valokuvalukeneet tekstin, tavallinen lukeminen tuntuu nopeutuvan ilman ponnisteluja. On jokseenkin kuin he olisivat lueskelleet kirjaa aikaisemmin ja pystyvät siksi etenemään helpommin - ja myös nopeammin. Voi hyvin sanoa, että he ovat saaneet plärätessään kirjan lävitse aavistuksen sen sisällöstä, ja siksi omaksuvat sisällön astetta helpommin. 

Itse pysähdyn pläräämisen päätteeksi tunnustelemaan, millainen fiilis kirjasta tuli pläräämisen perusteella. Ja olen huomannut, että tämä tuntuma on yllättävän tarkka. (Enkä ole tämän kanssa yksin - aika monet PhotoReadingia pitempään käyttäneet kertovat samaa).  

Toivottavasti tästä oli sinulle apua. Jätä kommenttisi alle - kuulen mielelläni ajatuksistasi.

Ja jos et vielä ole tutustunut PhotoReadingin maailmaan, mutta olet siitä kiinnostunut, kannattaa tarkistaa valmennusten aikataulu sekä miettiä, josko PhotoReading-kirja on sinua varten.

Innostuksella,
Sakari

...
Sakari Turunen on PhotoReadingin ja nopeutetun oppimisen valmentaja, joka kirjoittaa blogissaan erilaisista keinoista ja työkaluista, jotka auttavat omaksumaan uutta tietoa nopeasti. Kuule vinkit ensimmäisenä - tilaa blogin viestit sähköpostiin.