PhotoReadingin taustaa
PhotoReadingin juuret tai perusta on 1970- ja 1980-luvun aivotutkimuksessa ei-tietoisen mielen (preconscious mind) osalta. PhotoReadingissa hyödynnetään ei-tietoista mieltä ja sen kykyä ottaa vastaan visuaalista informaatiota hyvin suurella nopeudella.
Menetelmän avulla lukija oppii luottamaan siihen, mitä tapahtuu hänen päänsä sisällä eikä vain sanoihin, jotka hänen silmänsä välittömästi havaitsee sivulla. Sen sijaan, että lukija liikuttaa silmiä todella nopeasti, hän käyttääkin aivojaan aiempaa tehokkaammin.
Varsinainen menetelmä sai ensimmäisen muotonsa, kun amerikkalainen IDS (nykyisin osa American Expressiä) etsi menetelmiä, joiden avulla johtajisto pystyisi omaksumaan suuria määriä tietoa pienessä ajassa ja samaan aikaan Learning Strategies Corporation kehitti nopeutetun oppimisen kursseja ja tuotteita 1980-luvun alkupuolella. PhotoReading syntyi yritysten yhteistyössä ja ensimmäinen kurssi siitä järjestettiin 1984.
PhotoReading muuttaa ihmisiä kaikkialla maailmassa
Pian tämän jälkeen kursseja alettiin tarjota myös laajemmalle yleisölle. Tänä päivänä PhotoReading-kirja on käännetty 13 kielelle ja Learning Strategies Corporationin kouluttamat valmentajat tarjoavat PhotoReading-kursseja kaikkialla maailmassa, vuoteen 2006 mennessä jopa 35 maassa.
Tutkijoiden kommentteja PhotoReading-tekniikasta
Tri. J. Michael Bennett Minnesotan yliopistosta on yksi harvoista maailmassa, jonka väitöstyö on nimen omaan lukemisesta. Hän toteaa mm.:
”Valokuvalukeminen yhdistää tehokkaimmat lukutekniikat, joita on tutkittu yliopistoissa useiden vuosien ajan. Tekniikat, jotka on kehitetty ihmisaivojen ilmiömäisistä tarkkalukukyvyistä.” Hän jatkaa: ”Se on epäilemättä paras nopeutetun lukemisen kurssi, joka nykyään on tarjolla. On todistettu, että keskimääräinen ihminen pystyy huomaamaan hyödyt heti, ja koko elämänsä ajan.”
Suosituksensa PhotoReading-tekniikalle antaa uudessa PhotoReading-kirjassa erityispedagogiikan dosentti Raimo Lindh Helsingin yliopistolta:
”PhotoReadingin vahvuuksia on monipuolinen ilmaisuaktivointi välittömässä lukemisen prosessissa. Tällä tavoin PhotoReading liittyy nopeutettuun oppimiseen (Accelerated Learning) ja mielikuvaoppimisen pedagogiikkaan. PhotoReadingia voi suositella opiskelu- ja asiatekstien sekä vaihtelevia lukutapoja vaativaan Internet-aineistojen lukemiseen.”
Lindh on tehnyt mittavan tutkimusuran nopeutetun oppimisen parissa. Hän on myös kirjoittanut kirjan "Mielikuvaoppiminen", joka on Helsingin yliopistolla kurssikirjana.
Sakari Turunen on tehnyt yhteistyötä enemmänkin yliopistojen kanssa. Helsingin yliopistossa puolueettomien tutkijoiden tekemä proseminaaritutkielma antoi tukea menetelmän toimivuudelle. Tutkija Sarparanta kirjoittaa työssään:
"Tutkimus osoitti, että PhotoReading-tekniikkaa käyttävät koehenkilöt omaksuivat tietoa nopeammin kuin tekniikkaan perehtymättömät verrokit. Kaikki ryhmät päätyivät samansuuntaisiin tuloksiin, mutta PhotoReading-tekniikkaan perehtymättömät koehenkilöt käyttivät lukemiseen nelinkertaisen ajan. Iällä, sukupuolella, lukuharrastuksella tai aikaisemmilla kokemuksilla ei ollut merkitsevää yhteyttä tekstin omaksumiseen. Tutkimuksen perusteella voidaan ehkä tehdä se päätelmä, että PhotoReading-tekniikka on tehokas menetelmä asiatekstien lukemisessa."
Työ on nähtävillä Helsingin yliopiston kirjastossa.
Kritiikki
Monet henkilöt ovat epäilleet PhotoReadingin toimivuutta ja esittäneet kritiikkiä. Lähes poikkeuksetta kukaan näistä kritisoijista ei ole suorittanut varsinaita tutkimusta asiasta. Innostatus Oy on useamman kerran kutsunut kritisoijia järjestämään puolueettomia tutkimuksia jo tehtyjen lisäksi ja toivottaa jatkossakin tällaiset tutkimusehdotukset tervetulleiksi. Tähän mennessä yksikään PhotoReadingia tutkinut yliopistotutkija ei ole empiirisillä tutkimuksilla pystynyt osoittamaan menetelmää toimimattomaksi tai asettanut kyseenalaiseksi siihen liittyvää tieteellistä taustaa.
Ainut Suomessa tehty empiirinen tutkimus PhotoReadingista oli Sarparannan proseminaaritutkielma (ks. yllä), joka tuki PhotoReadingin toimivuutta. |